Tokion seuduilla Japanissa

Minulle tuli tilaisuus lähteä vaimoni Sarin työlennolle Japaniin. Lento Naritaan lähti tiistaina 16. tammikuuta klo 17:45. Pitkä lähes 14 tunnin lento lento sujui mukavasti kun kerrankin pääsin businekseen.

Keskiviikkona laskeutuminen paikallista aikaa kello 14 jälkeen. Pääsin Sarin ja miehistön mukana hotelliinkin. Loppupäivä sinnittelyä, ettei menisi liian aikaisin nukkumaan. Käveltiin AOEN ostoskeskukseen, jonne matkaa tuli noin 5 kilometriä. Ostarista hankin paikallisen SIM- kortin, dataa sain 5GB kymmeneksi päiväksi, ei tosin puheluita. EI maksanut kuin 11 euroa. Nyt saatiin netti pelaamaan muuallakin kuin hotellissa.

Torstaina ei aikaerosta johtuen nukuttanut pitkään lähdettiin kohti ensimmäistä vaellusreittiä, Mt. Nokokiri'a. Juna-asemaksi Hama-Kanaya. Pari tuntia junassa kunnes vihdoin oltiin puolilta päiviltä perillä. Syötiin ensin Kanayan kylässä tai kaupungissa ennen reitille menoa. Ensimmäistä kertaa elämässäni ruuat tarjoili robotti. Ja ihan hienosti.

Vaelluskohde oli ns. sahavuoret. Tämä Mt. Nokogiri on vuori Chiban prefektuurissa. Vuori tarjoaa historiallisesti merkittävän paikan monille temppeleille ja buddhalaisille veistoksille. Nokogiri-vuori, kirjaimellisesti "saw mountain", on matala vuori Bōsōn niemimaalla Honshussa, Japanissa. Se sijaitsee Futsun kaupungin ja Kyonanin kaupungin etelärajalla Awan alueella Chiban prefektuurissa. Vuori kulkee idästä länteen ja sillä on japanilaiselle sahalle tyypillinen sahahampainen profiili. Vuorta kun on aikanaan louhittu rakennuskivkesi ja siksi huiput muistuttavat japanilaisen sahan silhuettia. Täällä sain dronenkin ensimmäistä kertaa ilmaan, kunnes vastaa tuli alueen toisessa reunassa temppelialueella kieltotaulu.

Sitten palaamatta hotelliin lähdimme kohti seuraavaa vaellusta eli Ubaraa. Junalla Katsuura'an jossa päästiin hotelliin illan suussa. Kylpylähotelli, joskin ei ehditty kylpylästä nauttia. Illallinen ostettiin paikallisesta 7 Elevenistä. Ei ollut taaskaan vaikeuksia löytää itsensä aikaisin petiin.

Perjantaina kävelimme Katsuurasta Ubaraan, josta vaellusreitti alkoi. Katsuura oli selvästi kalastajakaupunki, sillä kalastajalaivoja ja -veneitä oli paljon, joskin rannalla, ei laskettuna veteen. Kävelyllä ennen reitille tuloa oli paljon katseltavaa, japanilaiset asuvat vähän erilailla kuin me. Vaellusreitti kun alkoi, se vei meidät rantatörmille, jotka olivat pystyseinämäisiä ja jyrkkiä. Harvinaiset maisemat näin lähellä kaupunkia ja normaalia "manteretta". Nyt oltiin Tyynen meren rannalla. Dronella sain hienot kuvat ja siten muistot talteen, joita en kameralla olisi saanut vangittua. Hieno vaellus.

Ubaran juna-asemalta sitten taas suunta Naritan hotellin, parin tunnin junamatka ja illan suussa perillä.

Lauantaina tutustuimme Naritaan. Käytiin isossa temppelissä ja sen jälkeen AOEN ostoskeskukseen takaisin, ensin ostoksille ja sitten läheiseen sushi-ravintolaan syömään. Kyseessä oli Kura-ketjun ravintola, jossa sushit tarjoillaan liukuhinnalla. Hieno kokemus ja herkullista sushia! Aterian ja ostoskeskuksen jälkeen sitten Narita Hilton Airport hotellille ja tutimaan.

Sunnuntaina ensimmäinen aamiainen hotellissa. Illansuussa minä lähdin kohti Omoria ja sieltä varaamaani hotellia. Sari taas jäi valmistelemaan itseään iltamyöhäistä kotilentoa varten. Olin päättänyt ottaa pari lisäpäivää Tokion seuduille, kun tänne asti kerran oltiin tultu kauas "kotoolta". Paluulennoksi minulle varattiin lento keskiviikkoiltaan Hanedasta Helsinkiin.

Maanantaina tein vaelluksen mt. Koubou'lle. Puolipilvinen päivä. Tämä oli oikeastaan enemmän puistokävelyä, joskin nousu kukkuloille oli melko jyrkkää. Hienot näkymät kuitenkin Tokioon ja ympäristöön. Fuzi -vuori ei pilvisyyden vuoksi näkynyt. En jaksanut laittaa dronea ilmaan, oli sen verran paljon ihmisiä liikkeellä.

Tiistai oliaurinkoinen päivä. Lähdin tutustumaan TeamLab'n teokseen Planet. Teamlab sijaitsee Toyosun kaupunginosassa. Tänne piti mennä puolisen tuntia Omorista junalla Tokio keskustan ohi. Tosin junien vaihdossa vähän töpeksin ja aikaa meni melkein tunti. Olin varannut ajan 12:30 ja pääsin paikalle 12:15. Olihan hieno taideteos. Paljain jaloin vaellettiin erilaisia tiloja, joissa jossain oli vettä polviin asti. Vaikea sanoin kuvata, nappasin videoita, jotka kertovat enemmän. Takaisin metro+juna yhdistelmällä Omori'in. Metro meni maan päällä, joten tuli Tokion keskustan pilvenpiirtäjätkin hyvin esille. Lounaan jälkeen vielä kävelyä ja tutustumista Omorin ympäristöön, kävin Katsushima Sea puistossa ja Iwai Shrine pikku temppelissä.

Takaisin hotelliin ja valmistautumista huomiseen.

Keskiviikkolle oli selvä suunnitelma, kunnes sain tiedon lennon perumisesta Hanedasta sähköpostilla. No, kun kuviot olivat muuttuneet, en pystynyt itse muuttamaan mitään lentojen suhteen. Piti odotella Sarin heräämistä Suomessa. Hotellista piti kirjoittautua ulos. Sarin soittoa odotellessa lähdin junalla Shibuya'n kaupunginosaan, jossa on turistinähtävyytenä Shibuya Scrample risteys. No olihan aika hässäkkä. Ilma oli viilennyt, joten en ulkona enää viitsinyt sen kummemmin kaupunkikävellä. Sari kun soitti, sain Hanedan tilalle paluulipun Naritaan. Sitä kohti sitten "junailemaan", olin Naritassa jo kentällä klo 18 kun lento lähti vasta 23:05.

Paluu aamulla varhain sitten Helsinkiin 14 tunnin lennon jälkeen. Mukava maa tämä Japani, eikä Suomeen verrattuna kalliskaan.