Fuengirola, Nerja ja Frigiliana

FUENGIROLA

Valoon ja aurinkoon! Keväisen Portugalin jälkeen oli syksyn reissun kohteena Espanjan aurinkorannikko ja Fuengirola, jossa juhlistettiin ystävämme Katin 60v-synttäreitä. Lähtö Suomesta Malagaan oli iltapäiväkoneella 17. lokakuuta, taisin saada viimeisen paikan, ihan täyttä koneessa. Tuloaika Malagaan 19:25, josta sitten myöhästyttiin. Junalla kentältä Torreblancaan, jossa airbnb-kämppä sijaitsi. Piti ehtiä ennen klo 21:00 tapaamaan vuokraemäntää, muuten menisi 30 euron lisämaksu. Olin täpärästi perillä 20:55! Kämppä ihan ok, tutustumisen jälkeen sitten kiireesti läheiseen ruokakauppaan ja pikaostokset aamiaista varten.

Keskiviikko meni tutustumisessa Fugen keskustaan. Tapasin iltapäivällä ystäväni La Neva baarissa, lähellä Los Boliches asemaa. Paikalla Kati ja tyttärensä Sonja ja Tanja. Illalla yhdessä syömään, josta baarikierrokselle, Espanjassa kun ollaan niin Baila Baila! Saatiin sitten Katin poika Oskukin mukaan puolenyön jälkeen Marokosta. Minä sitten kiltisti ajoissa taksilla kämpille ja nuoret jatkoivat juhlimista pidempään.

Vaimoni Sarin piti tulla torstaina mutta olikin kuumeessa työ-kaukolennon jälkeen. Päätimme, että hän lähtee yrittämään vasta perjantain illan koneeseen. Taas illalla syömään ja bailaamaan. lllalla alkoi sade muuttua ihan myrskyksi ja puista irtoili oksia tuulen voimasta. Sateessa piti mennä taksilla kämpille.

Perjantaina päätin tehdä vaelluksen Mihas -vuorelle, kun sää oli kerran tyyntynyt. Mukava kylä, jossa olen ollut aikaisemminkin. Illalla sitten Saria vastaan puolen yön aikoihin Malagaan. Sarin kone tuli ihan ajoissa, kentältä Uberilla kämpille jonne päästiin 01:30 yön pikkutunneilla.

Lauantaina sitten vietettiin Katin varsinaiset synttärit illalla klo 19. Tätä ennen päiväkävelyä Sarin kanssa lähtien Torreblancasta, nukuttiin tosin pitkään eli rauhallinen aamu. Löydettiin Tanja ja Sonja kaupungilta, heidän kanssa pikakäynti "härällä", joka metallista tehtynä silhuettina näkyvästi "kököttää" kukkulalla Fugen keskustan tuntumassa.

Illalla hyvää ruokaa, ruokailun jälkeen taas baarikierros – no niin, tämähän meni ihan bailaamiseksi!

Sunnuntaina lepäilyä, pakostakin. Illaksi saapui taas karmea sadekeli, kun kokoonnuttiin kaupungille syömään. Taisi tulla vilustumisoireita. Maanantaina vielä Katin synttärikahveet iltapäivän päätteeksi. Pakkausta piti tehdä jo aamupäivällä, Sari pakkasi kotimatkaa varten, itse taas siirtymistä Nerjaan. Sarilla maksettu paluulippu keskiviikolle mutta hän päätti lähteä yrittämään iltakoneella (20:15) takaisin Suomeen. Lähdin saattamaan. Kone oli tosin myöhässä mutta Sarin onnistui kyllä päästä kyytiin.

LÄHTÖ FUGESTA, TULO NERJAAN

Kämpänvaihto tapahtui keskiviikkona 25. lokakuuta. Junalla lentokentälle josta bussilla Nerjaan. Oloni oli kehno, nenä tukkoinen ja tuntui että nieleminenkin vähän sattui. Jotain tautia siis tarttumassa. Huomasin naamakirjasta, että ystäväni Susan Ruotsista oli lomailemassa Nerjassa. Sainkin yhteyden häneen. Mikä sattuma, suunnitelmana tapaaminen kunhan tauti hellittäisi.

Torstaina kehno olo jatkui, joten päätin ottaa rauhallisesti ja käyttää tämän päivän Nerjaan tutustumiseen: kaupunkikävelyä! Kuinkas ollakaan, kaupunkikierroksella tapasin Susanin ja kumppaninsa Peterin! Siitä oli kymmeniä vuosia, kun olimme viimeksi nähneet. Susan on kanssani samanikäinen, olemme samalta rippikoululeiriltä tuttuja.

Perjantaista sunnuntaihin, kun flunssa ei vaan helpottanut, päätin jäädä kämpille lepäämään ja suunnitella tulevia vaelluksia. Tuli myös seurattua Euroopan rallia, jossa Kalle Rovanperällä oli hyvät mahdollisuudet maailmanmestaruuteen. Rallin maailmanmestaruus toteutuiki sitten sunnuntaina.

Maanantaina tunsin oloni sen verran terveeksi että päätin lähteä patikoimaan Nerjasta idän suuntaan, kohti Cala Barranco de Maro'a. Helpohko reitti lukuun ottamatta rotkon pohjalta menevää n. kilometrin pätkää lahden poukamaan, jossa piti kulkea "bambutunnelissa" tiheässä kasvullisuudessa. Ei muuta kuin drone ilmaan lahdenpoukamassa, kunhan sinne ensi pääsi.

Tiistaina välipäivä patikoinnin suhteen. Ilma viileni sateiden vuoksi, piti hankkia torkkupeitto lisälämpöä tuottamaan. Öisin laski lämpötila jo 14-15 asteeseen, joten piti laittaa välillä ilmalämpöpumppukin päälle studiota lämmittämään.

Keskiviikkona pyhäinpäivä, täällä se oli arkipyhä keskellä viikkoa. Patikoimaan taas Maron suuntaan. Varsinainen reitti alkoi Cueva de Nerjan vierestä pohjoiseen ja johti virkistysalue El Pinarillo'on asti. Takaisin sitten osaksi jo tuttua rotkoa, Barranco de Maroa, seuraten. Edellisellä reitillä olin tämän saman rotkon mereen päättyvässä päässä, nyt ylempänä mantereella. Pyhäinpäiväksi oli järjestetty juoksukilpailu, jonka reitti osaksi kulki saamaa vaellusreittiä. Seuraa siis oli poikkeuksellisen paljon kukkuloilla, joka ei mitenkään haitannut tahtia.

Seuraavan kämpän osoite kun tuli tietooni torstaina, lähdin bussilla Frigiliana'an tutustumaan. Kylä näyttää lupaavalta. Se sijaitsi komealla paikalla kukkuloilla, joilta hienot näkymät Nerjaan ja ympäristöön. Patikoin sitten takaisin kämpille, ihan mukava matka alamäkeen.

Perjantai kului Nerjan pohjoispuolella patikoimassa San Juan Capistranon yläpuolella olevilla kukkuloilla: Cerro Tragalamocha, Cerro Boniato ja Cerro Juan Bueno. Paluu takaisin kaupunkiin pitkin Rio Chillar joenuomaa, joka tähän aikaan vuodesta oli ihan kuiva. Näkymät mahtavia, mm. Frigilianan kylä näkyi komeasti kukkuloilta. Hieno reitti muutenkin, jolle pituutta n. 11 km lisättynä 4 km siihen, että pääsin reitin alkuun. Nousua n. 5 km, ei mitään kovin vaativaa mutta hidasta etenemistä. Komeat maisemat joka suuntaan n. 600 km korkeudessa.

Lauantaina kävelin rannalla, kun tuli merta ikävä. Tarkoitus oli kävellä länteen kohti Torrex Costaa. Sää oli aurinkoinen mutta rannalla kovinkin tuulinen. Kun eilinen kukkulavaellus painoi jalkoja, päätinkin sitten jättää reitin väliin. Tuli kaupunkikäppäilyä sopivasti ja päädyin kämpille loikoilemaan.

Sunnuntaina pakkauspäivä eli viimeinen koko päivä tässä kämpässä. Pekka Laineen ihmemaassa soi Maaritin kunniaksi biisejä, hän kun täyttää ensi viikolla 70 vuotta. Valitsin päivän kävelyreitiksi "Avokadopyörähdyksen": reitti kulki lähteen kohti Torrex Costaa avokadoviljelmien läpi. Sitten rantaa pitkin saman verran takaisin kaupunkiin ja kämpille.

Frigiliana

Maanantaina 6. marraskuuta taksilla Nerjan asunnosta Frigilianaan. Tänään tuli myös Sari varhaisella aamukoneella Suomesta, lentokentältä junalla Malagan linja-autoasemalle, josta viimeiseksi bussilla Nerjaan. Itse ehdin edellisestä kämpästä siirtyä Frigilianan kämppään ja sitten sopivasti vastaanottamaan Saria Nerjan linja-autoasemalle. Loppupäivä oli tutustumista Sarin kanssa sekä kämppään että kaupunkiin.

Tiistaina päätettiin kävellä alas Nerjaan. Siellä lounastettiin ja tutustuttiin keskustaan. Sitten Lidl'iin, ostokset ja bussilla takaisin Frigilianaan. Päivä kului nopeasti ja kävelyä 12 km. Lämmin ja aurinkoinen päivä, asteet korkeimmillaan 21-22 astetta. Nerjassa on pari astetta lämpimämpää kuin Frigilianassa.

Keskiviikkona (8.11.) patikoimaan vuorille. Reitti nimeltä "El Fuerte", joka tuli modifioitua alkuperäisestä reitistä ympyräreitiksi. Nousua ensin 6 km huipulle, josta osa aika vaativaakin. Sitten laskua Frigilianaan n. 5 km. Loppuosa reitistä aika sokkeloista ja epäselvää. Lähdettiin n. klo 10:15 ja paluu n. klo 17. Ei jaksettu lähteä ulos syömään vaan ruokailtiin kämpillä, sen verran meni energiaa kukkuoille.

Torstaina oli markkinapäivä. Vietettiin hidas aamu, tutkittiin markkinakojuja ja syötiin kylän keskellä olevalla aukiolla. Samalla testattiin kylä isoin kauppa ja käytiin uima-altaalla löhöämässä. Viimeksi ole ollut ottamassa aurinkoa tällä tavoin n. 15 vuotta sitten. Aikaa on kulunut mutta aurinko pysynyt ennallaan. Minä en.

Perjantaina aamusta mentiin ensin Cuevas de Nerja'aan eli tippukiviluolille. Sitten lounaalle Susanin ja Peterin luo. Siinä se päivä sitten kuluikin mukavien ihmisten kanssa. Bussilla sitten takaisin omalla kämpälle. Lämmintä ja aurinkoa, 22-23 astetta.

Lauantaina vasen polvi alkoi reistailla torstain El- Fuerte vaelluksen jälkeen. Ei ilmeisesti tykännyt jyrkästä alastulosta vaellusreitin loppuvaiheessa. Valittiin siis tasaisempi rantareitti tälle päivälle eli Nerjasta Torrex Costaan bussilla ensin Nerjaan reitin alkuun. Reitti seurasi rantaviivaa, matkan varrella ainakin neljä uimarantaa. Bussilla sitten Torrexista Nerjaan, käynti Mercadonassa ja sitten taas bussilla takaisin "kotikylään".

Sunnuntaina Isänpäivä Suomessa ja varmaan täälläkin? No ei. Katolisessa Espanjassa isänpäivää vietetään maaliskuussa. Se on kirkon kalenterissa San Josén, eli Jeesuksen kasvatusisän Pyhän Josefin päivä. Isänpäivä on Espanjassa yleinen vapaapäivä, jolloin perheet ja sukulaiset kokoontuvat syömään juhlalounaan isien kunniaksi. Isänpäivän vietto Espanjassa alkoi tiettävästi siitä, kun eräs madridilainen opettaja järjesti vuonna 1948 juhlan koululaisten isille. Pettyneet isät olivat purnanneet siitä, että ainoastaan äitejä muistetaan omalla nimikkopäivällä. Hyvä miehet!

Tämä päivä piti olla myös välipäivä, että polveni sai palautua. Tein järjestelyjä Sarin tuleviin juhliin liittyen. Vastaukset kutsun "karhukirjeeseen" tippuivatkin mukavasti ja juhlakokoonpano oli iltaan mennessä 98% selvä. Muuten päivä kului isänpäivälounaalla kahdestaan, uima-altaalla ja puhelulla tyttärille. Lämmin päivä, 24 astetta.

Polveani olin parantanut levolla, joten maanantaina kokeilemaan kestikö patikointia. Tehtiin varmuudeksi kuitenkin vaellus rantaviivaa myöden Torrex Costaan. Ensin bussilla Nerjaan, vaellus, bussilla Torrex Costasta takaisin Nerjaan ja sitten taas bussilla Frigilianaan. Ostin apteekista polvituen huomista patikointia varten. Ja 600 mg:n ibuprofeenia, maksoi muutaman euron.

Tiistaina vaellus parin kilometrin päähän Frigilianasta Cruz de Pinto pyhäkölle. Siitä on tällainen tarina: Legendan mukaan pyhäkön rakensi navigaattori Francisco de Pinto vuonna 1643. Tarinan mukaan hän oli Nerjan rannikon edustalla kolmen laivan komentajana. Laivat olivat lähteneet Italian Veronan kaupungista, ja olivat matkalla Cádiziin, kun kovan myrskyn kohdatessa ne alkoivat upota. San Francisco de Pinto epätoivoisena pyysi Jumalalta apua ja lupasi, että jos Jumala pelastaisi hänen henkensä ja miehistönsä, hän rakentaisi pyhäkön korkeimmalle vuorelle, jonka hän näkisi myrskyn jälkeen. Näin sitten tapahtuikin, de Pinto pelastui ja rakensi lupauksensa mukaan pyhäkön. Kukkulan päältä pyhäkön ympäriltä on hyvät näkymät joka suuntaan, sekä Frigilianaan, Nerjaan että ympäröiviin vuoriin.

Keskiviikkonapidempi versio patikoinnille Frigilianasta Nerjaan: GR-249:n Etappi 5 https://www.gransendademalaga.es/en/etapas/lis_cd-6606/great-malaga-path-gr-249-stage-05-nerja-frigiliana . Vaihteleva reitti sisälsi nousua ja laskua vuorotellen. Nyt löytyi vihdoin joki laakson pohjalla, jossa oli myös vettä (Rio Chillar). Joen jälkeen nousu laaksosta vuorten yli El Pinarillon virkistysalueelle. Siitä eteenpäin kulku on helpompaan kohti Nerjaa, tasaista ja maltillista alamäkeä. Tähän reittiin kuluikin koko päivä. Aurinkoinen, tuuleton päivä ja asteet arviolta 23-24 korkeimmillaan, vuorilla!

Vähiin kävi Sarin aika täällä ennen kuin loppui. Torstaina hitaan aamun jälkeen päätettiin lähteä 11:40 bussilla Nerjaan. Käytiin tutustumassa kaupungin toiseen reunaan. Näytin matkan varrella missä olin majoittunut ja tutustuttiin mm. Playa Burrianaan. Rantakahvilassa syötiin matkan ensimmäiset churrot. Sieltä kävellen keskustan suuntaan takaisin bussille ja lounastamaan Frigilianaan. Loppuilta kämpillä, uuniin kanaa ja kasviksia Sarin pakatessa. Tänään oli pilviä sen verran että asteet jäi tuonne 19-21 välille. Ihan riittävän lämmintä kuitenkin shortseilla kulkea.

Perjantaina suuntana Malaga, sillä varasimme hotelliyön sieltä. Sarin lento oli sen verran aikainen, että tämä järjestely helpotti menoa kentälle la-aamulla. Tarkoitus oli myös tavata Kati ja illastaa kaupungissa yhdessä. Hotellin kirjautumisaika oli 14 mutta pääsimme sisään jo 12 jälkeen. Ostettiin Sarille nahkahame synttäreihin! Kati saapui sitten neljän paikkeilla ja vietimme iltaa parissa baarissa. Tuli taas suunniteltua lisää Sarin 60v synttäreitä.

Lauantaina meno lentokentälle sujui aamulla mukavasti, tilasimme valmiiksi Uberin. Olisi ollut kivaa, jos Sari olisi voinut jäädä vieläkin pitemmäksi aikaa! Saatettuani Sarin kotimatkalle, palasin junalla Malagan keskustaan. Tsekkasin siellä miltä City Decathlon näytti. Pettymys. Tutustuin samalla sekä linja-auto- että juna-asemaan (Maria Zambrano). Ajattelin että osaisin paremmin neuvoa tänne seuraavaksi tulevat vieraat Nerjan suuntaan. Puolenpäivän bussilla lähdin Nerjaan, siellä lounas ja taas bussilla Frigilianaan. Pyykinpesua ja areenan katsomista loppuilta.

Sunnuntaina aamutoimet ja lähtö pienelle vaellukselle. Sarjassa Frigilianan reittejä oli vuorossa "RUTA CELESTE - Lomas del Chíllar", joka alkaa La Plaza del Ingeniosta eli kylän nurkasta, Pozo Batán'in kohdalta. Aloituskorkeus on 290 metriä merenpinnan yläpuolella. Kylästä laskeudutaan Higuerón-joen uomaan, jota noustaan pohjoiseen. Vähän yli kilometrin jälkeen oikealle nousee polku, joka vie Chillarin korkeimmalle kukkulalle (459 m merenpinnan yläpuolella). Tässä vaiheessa alkaa Nerja jo näkyä horisontissa, samoin koko luonnonpuisto ympärillä. Kauniit maisemat, varsinkin kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Täältä laskeudutaan GR-249 reittiä alas, takaisin joenuomaan. Reitti laskeutuu alas jokea, kunnes saavutetaan jälleen Pozo Batán ja Frigiliana. Mukava pikku vaellus, ei mennyt aikaakaan kuin pari tuntia!

Maanantaina heti aamutoimien jälkeen ruskealle reitille patikoimaan, reitti Ruta Marron. Tästä tuli pitkähkö kävely! Reitti kulki enimmäkseen teitä pitkin, joten nämä osuudet ei kovin haastavia. Osaksi kuljetaan taas GR-249 reittiä ja haastavuutta löytyy. Aikaa kului kuitenkin 4,5 tuntia. Vihreä ja ruskea reitti menevät osaksi päällekkäin.

Frigilianan Reitti Ruta Marron'in (eli ruskea reitti) päätepiste on Venta de Cebollero, majatalorakennus, joka on raunioina. La Venta oli toiminnassa 1960-luvulle asti ja se oli pysähdyspaikka väsyneille ja janoisille matkustajille, jotka käyttivät tätä reittiä ylittääkseen Nerjan rannikolta Frigilianan maaseudulle kalan ja hedelmien kanssa Granadan maakuntaan. Siellä he vaihtoivat tuotteitaan esim. viljaan muiden myyjien kanssa. Reitti kulki pääosin vuoristoteitä, joten vaikka kilometrejä kertyi, kulku ei ollut vaivalloista. Paluu Venta de Cebollerosta tapahtui Acebuchalin rotkon kautta sivuttaen El Acebuchalin kylän. Sitten paluu samaa reittiä Frigilianaan. Täysin aurinkoinen päivä, asteita 21-23. Illat tosin alkavat olla viileitä.

Ma-ti yöllä vähän merkkejä tuulesta ja sääennusteiden odotusarvona ilman viileneminen. Ei onneksi toteutunut. Tiistai oli hieno ja aurinkoinen päivä. Pyykkäämistä aamulla ja lähtö patikoimaan vasta 11 aikoihin. Kävely alas Nerjaan nyt Frigilianasta katsoen oikealta puolelta. Reitti oli ihan oma versio ja päätyi Nerjan länsireunaan, meren rannalle. Täältä vielä lyhyt kävely Nerjaa ja lounas rantakuppilassa matkalla. Kaupan kautta 16:00 bussilla takaisin Frigilianaan. Soitto Riitalle, joka on saapunut Montemariin. Junalakko tulossa.

Keskiviikon vaellusvuorossa sininen reitti (Ruta Azul) jonka kohde oli Crux de Felix. Tämä on samantyyppinen kukkula 500 metrin korkeudessa kuin Cruz de Pinto, ja se näkyikin tämän kukkulan edessä. Tutut maisemat taas, täältä Frigiliana näkyi oikeastaan paremmin kun Cruz de Pinto'lta. Illansuussa pikakäynti Nerjan Lidl'iin täydentämään jääkaappia.

Torstaina välipäivä patikoinnin suhteen. Tutustuin markkinoihin, ostin churrot kioskista, joka oli vihdoin avoinna. Dronetusta näköalapaikalta ja sitten vähän siivoilua kämpillä.

Perjantaina käynti bussilla Almunecar'issa. Mukava pikku lomakaupunki, jossa lyhyt päivävisiitti sujui kaupunkikävelyn merkeissä ja aika kului nopeasti.

Lauantaina aamulla bussilla ensin Nerjaan ja sitten Malagaan Riitan luo, joka on entinen naapurini Lintuvaarasta. Junalakko oli peruuntunut, joten Montemariin pääsikin helposti. Iltapäivä kului Riitan kanssa lounastaen ja kävellen rannan tuntumassa, sitten illallinen kiinalaisessa. Klo 21:00 jälkeen olikin jo aika mennä nukkumaan.

Sunnuntaina 26. marraskuuta ystäväni Mikko saapui 10:45 koneella Suomesta ja menin kentälle häntä vastaan. Kohti Frigilianaa lähdettiin junalla ensin päärautatieasemalle, josta kävellen linja-autoasemalle. Mikolle ostettiin Black Friday matkalaukku päärautatieaseman ostarista. Jälleennäkemisen riemu oli suurta, joten viiniä ja olutta kului matkalla melkoisesti. Frigilianaan päästiin vasta illan suussa. Löydettiin jopa uusi baari aukiolta (Hudsons). Illalla 23:30 päät painettiin tyynyihin. Pitkä ja mukavakin päivä päättyi aikanaan.

Eka maanantai 27. marraskuuta Mikon kanssa kului tutustumisilla sekä Frigilianaan että Nerjaan, jonne meno-paluu tutulla "paikallisbussilla". Nerja tuli käveltyä poikkileikkauksena Burriana rannalta kaupungin reunalta Tutti-Frutti aukiolle asti. Klo 16:00 bussilla takaisin. Kyllä oli Nerja hiljentynyt muutamassa viikossa, ei enää turisteja ollenkaan samaan malliin kuin silloin kun tänne saavuin. Eilinen baarikierros väsytti, joten nukkumaan mentiin aikaisin.

Tiistaina viikko jatkui vaelluksella, nyt reittinä yhdistetty Crux Felix + Crux de Pinto. Aurinkoinen lämmin päivä, asteita 20-21. Ilmat suosivat vaikka viilentyminen oli jo ennustettu säätiedotuksessa.

Keskiviikkona sitten vaellus GR249 eli Etappi nro 5 Frigilianasta Nerjaan. Tämä tuli jo aikaisemmin Sarin kanssa vaellettua. Ei ihan niin lämmin päivä kuin tiistaina ja pilviäkin taivaalla välillä. Mutta silti ihan mukava keli, joulukuu sentään alkaa olla kohta käsillä.

Torstaina 30. marraskuuta päätettiin Mikon kanssa kävellä Frigilianasta Nerjaan. Mentiin Frigilianasta katsoen oikealta alas Urbanization Casa Blanca vierestä rannalle. Rantaa pitkin kohti Nerjaa, lounas taas tutussa rantakuppilassa. Ja kuinka ollakaan, paikallisbussilla takaisin Frigilianaan linja-autoasemalta.

Joulukuu alkoi, perjantaina 1. joulukuuta auton vuokraus Nerjasta. Tarkoitus oli käyttää autoa Eevan, Mikon avopuolison noutoon lentokentältä. Sää oli huonontunut ja päivälle ennustettu sadetta. Päätimme saderiskistä huolimatta kuitenkin lähteä Mikon kanssa autolla kohti Granadaa ja kaupunkia Nigüelas, josta etsimme vaellusreitin. Tosi pieni mutta viehättävä kylä Granadan vuoriston laitamilla. Sää ei sitten suosinut meitä vaan koko vaelluksen ajan satoi. Kaikki varusteet kastuivat, jotka olivat mukana mutta onneksi noin 1,5 kilometrin korkeudessa ei ollut kuin 4-5 astetta viileämpää kuin lähtiessä Frigilianasta. Lämmintä siis vaan 10 astetta.

Lentokentälle Eevaa vastaan, kone laskeutui klo 14 jälkeen 2. marraskuuta lauantaina. Ohjelmassa tutustumista Malagaan: ensin Picasso- museo ja sitten joulukadulle katsomaan joulukatua ja valo- ja musiikkishowta. Loppuillasta ajelu pilkkopimeässä Frigilianaan, jossa onnistuimme vielä illastamaan kylän aukiolla olevalla ravintola Tahoma'ssa. Lopuksi tietysti vielä käväisy baari Hudson's'iin ennen levolle vetäytymistä.

Sunnuntaina tutustuminen Frigilianaan ja Nerjaan, nyt Eevaa varten. Tehtiin suurin piirtein samat kuviot kuin Mikon kanssa eli paikallisbussilla kaupunkiin, sieltä Playa Burriana'an ja kaupunkikävelyä keskustaan Tutti Frutti aukiolle.

Maanantai aamuna ensimmäiseksi tutustuminen tippukiviluoliin (Las Cuavas de Nerja). Sää oli melko sateinen mutta ei haitannut tahtia. Paikalla oli tosi vähän ihmisiä, sesonki alkoi selvästi olla ohi. Luolakäynnin jälkeen katsottiin vielä virtuaalishow luolan historiaan liittyen, joka olikin mielenkiintoinen kokemus. Luolilta sitten ostoksille kauppakeskukseen Torre de Mar'iin. Sateisena päivänä ihan sopivaa tekemistä.

Eevalle lähdimme esittelemään lähikukkuloita tiistaina 5. joulukuuta. Teimme huonosta sääennusteesta huolimatta yhdistetyn reitin Cruz Pintolle, josta jatkettiin vähän matkaa kohti Nerjaa ja sitten takaisin laakson ja La Molinetan kautta Frigilianaan. Illalla vietettiin Mikon vielä juhlimatta jääneet synttärit espanjalaisen flamengo-musiikin tahdittamana. Tämän jälkeen pitikin sitten pakata laukut kotimatkaan varten.

Lähtöpäivä keskiviikko oli sateinen ja kolea. Ihan kuin Frigiliana olisi yrittänyt sanoa, ettei tänne kannata enää jäädä. Tiistaina ennakkoon tilatulla taksilla päästiinkin mukavasti kentälle ja Norwegian'in lennolla sitten täpötäydessä koneessa kotimaahan. Muistot mukana!