COSTA DEL SOL: Estepona, Casares ja Gibraltar
Andorran jälkeen siirryin etelämmäs Andalusiaan ja Esteponan kaupunkiin. Ensin lento Barcelonasta maanantaina Malagaan ja sieltä sitten siirtyä bussilla Esteponaan. Vuokra-asunto oli täällä oli isompi kuin studio Salou'ssa, sisältäen kaksi makuu- ja kylpyhuonetta. Olin varautunut majoittamaan ystäviäni, joiden kanssa oli sovittu vierailuista marraskuun aikana. Asunto sijaitsi huvisatama-alueella Puerto de Esteponassa.
Esteponan kaupunki sijaitsee meren rannalla noin 80 kilometriä Malagasta länteen. Kaupungissa on vajaa 70000 asukasta ja sen rantaviiva on 20 km pitkä. Kaupunki on tunnettu juuri rannoistaan sekä aurinkoisista päivistä, joita on peräti keskimäärin 325 vuodessa. Esteponaa suositellaan lomakohteena, samoin kulttuurista, patikoinnista ja golfista kiinnostuneille. Kaupungin kukkaistutuksia tulvivat kadut ovat kuuluisat. Kaupungissa on paljon paikallisia ja espanjalainen leima on ihastuttava. Ei tosin turisteistakaan pulaa ollut, heitä mahtuu kaupunkikuvaan.
Samalla tavalla kuin Salou'ssa, tutustuin alussa kaupunkiin, ympäristöön ja lähirantoihin, kävellen rantaa pitkin etelään ja pohjoiseen tuloviikon aikana. Aurinkoakin oli jälleen sopivasti ja lämpötila 18-25 asteen välillä, illat edelleen lämpimiä. Tässä esimerkkejä rantakävelyistä
Klikkaa linkeistä esiin reittikartta ja siihen liittyvät valokuvat.
Kaupunkiin oli maalattu rakennuksiin yli 60 muraalia. Näiden kautta tutustuminen kaupunkiin sujui mukavasti. Eihän noita nyt kaikkia tullut "metsästettyä", mutta kymmeniä kuitenkin. Estepona on viehättävä ja kaunis kaupunki, erityispiirteenä vanhan kaupunki Centro Historico. Kukkaloistoa löytyy, sitä tarjoaa esimerkiksi Plaza de las Flores eli kukkien aukio. Vanhan kaupungin kujat ovat mutkittelevia ja kapeita, rakennusten seinät täynnä eri värisiä kukkaruukkuja istutuksineen. Calle Caridadin kadulta löytyy useita andalusialaisia ravintoloita ja baareja.
Esteponasta länteen siintävä Sierra Bermejan vuori kansallispuistoineen alkoi houkutella rantakävelyjen sijasta vaeltamaan vuoria kohti. Tuloviikon perjantaina teinkin sitten vaelluksen Sierra Bermejan suuntaan. Reitistä lähes puolet oli asfalttitietä. Patikoin kuitenkin vuoren puolen väliin ja sitten takaisin kaupunkiin, 14 km kertyi reitille pituutta. Päätin tästä kokeilusta viisastuneena, että jatkoretkille pitänee vuokrata auto että pääsee syvemmälle kansallispuistoon, jossa merkittyjä reittejä löytyy rutkasti lisää. Paikallisbusseja ei ollut tällä alueella yhtä kätevästi kuin Tarragonassa Salou'n ja Reus'in ympärillä.
Marraskuun toisella viikolla jatkoin alueeseen tutustumista edelleen kaupunki- ja rantakävelyitä tehden. Sää oli aurinkoista ja lämpöasteet päivällä 24-25 astetta. Keskiviikkona saapuivat ensimmäiset ystäväni ja heti heidän peräänsä vaimoni. Nyt otettiin vuokra-auto mukaan kuvioihin, sillä oli kätevää noutaa vieraat Malagan lentokentältä ja sitten käyttää vuokra-autoa sekä Sierra Bermejan, lähikylien kuten Casares ja Gibraltarin tutustumiseen.
Saman viikon loppupuolella teinkin sitten ystävieni kanssa ensimmäisen vaelluksen Sierra Bermejalle. Ilmat olivat muuttuneet loppuviikosta epävakaisiksi ja tämän lisäksi lämpöasteita ei yli tuhannen metrin korkeudessa ollut kuin kymmenisen astetta. Vuoren huiput peittyvät pilviin ja näkyvyys maisemien kannalta on huonolla säällä oli pientä, ellei olematonta. Vaellus tehtiin kuitenkin, kun kerran oli vuorille asti jo lähdetty. Vuorella oli nähtävissä metsäpalon jälkiä, hehtaarikaupalla paljon mustaksi hiiltyneitä puun runkoja.
Jälkeenpäin selvitin tätä enemmän ja lehtijutuista selvisi, että palot olivat tahallaan sytytettyjä syyskuussa 2021. Ja vielä kahdeksasta eri paikasta yhtä aikaa. Miksi ihminen tekee tällaista luonnolle?
Viikon päätteeksi kävimme lauantaina ystävieni kanssa Gibraltarilla. Se sijaitsee lyhyen 30 km
automatkan päässä Eateponasta, sen naapurina on La Línea de la Concepción'n kaupunki Espanjan puolella. Gibraltar on tunteita jakava kohde, kaikkea "turistirysän" ja kiinnostavan historiallisen kohteen välillä. Se kuuluu Britanniaan ja sijaitsee rannikolla Gibraltarinsalmessa. joka on Atlantin ja Välimeren välissä erottaen toisistaan Euroopan ja Afrikan. Gibraltarissa on noin 34 000 ihmistä, jotka asuvat 6,8 neliökilometrin alueella. Gibraltarissa ei harjoiteta maanviljelystä, sillä ei ole pohjavesivaroja eikä omia energianlähteitä, tulot tulevat matkailusta, pankkitoiminnasta ja merenkulusta. Ensimmäiseksi kun tulee Espanjan puolelta kaupunkiin, ylittää lentokentän kävellen tai autolla.
Lauantaina ystäväni Päivi täytti 60 vuotta. Gibraltarin käynti juhlisti tätä tapahtumaa, juhlaa jatkettiin paikallisessa ravintolassa ruokailemalla.
Sunnuntain Isänpäivä tuli poikkeuksellisesti vietettyä Esteponassa. "Lahjaksi" sain toisen tyttäreni paikan päälle, joka saapui sunnuntaina tulevan puolisonsa kanssa Malagaan. Noudin heidät lentokentältä.
Kolmas viikko alkoi vaelluksella valkoiseen kylään, Casaresiin. Valkoiset kylät ovat Andalucian maakunnan erikoisuus, niitä löytyy monta muutakin. Casares'ista tuli mielikyläni ja sinne tulikin tehty useampia vierailuja ja vaellettua eri reittejä. Kaupungin vieressä on Los Cristallianos vuori, jota yksi vaellusreiteistä sivusikin mukavasti.
Tällä viikolla käytiin myös historiallisessa kaupungissa nimeltä Ronda. Sinne olikin sitten jo tunnin ajomatka, kaupunki sijaitsee korkealla vuoristossa, lähes kahden kilometrin korkeudessa. Teimme kaupunkiin vierailun lisäksi myös lyhyen vaelluksen kaupungin ympäri.
Loppukuukauden aikana sain lisää ystäviäni vierailulle. Heidän kanssaan tuli tehtyä lisää vaellusretkiä Casares'iin ja sen ympäristöön. Myös Sierra Bermeja vierailtiin pariinkin otteeseen uudestaan uusilla kokoonpanoilla. Yhtenä kerroista siellä ei nähty mitään - vaikka rannalla oli lähtiessä pilvetöntä, vuori ihan pilven peitossa estäen näköalojen ihailemisen. Viimeisen viikon vaellus taas oli maisemien suhteen mitä parhain.
Gibraltar tuli myös vierailtua Mikon kanssa toiseen kertaan, köysiradan lisäksi tuli käveltyä enemmän vuorella ja tutustuttua mm. tippukiviluoliin ja sodan aikaisiin, maan alla oleviin tunneleihin ja tiloihin.
Viimeisellä viikolla tuli käytyä ihan naapurissa sijaitsevassa härkätaistelu- ja etnologisessa museossa. Etnologisen museon puolelta löytyi videoesitys, joka oli tehty Sierra Bermeja'sta. Pyysin saada siitä kopion ja ystävällisesti sellainen sitten sähköpostilla minulle lähetettiin kun olin jo kotona Suomessa.
Ystäväni Mikon raahasin yhdeksi illaksi flamenco-iltaan: ihan mukiinmenevä show, joka kesti puolille öin. En ole ihan varma oliko Mikolle paras ilta.
Kaikki loppuu aikanaan ja viimeinen marraskuuta koitti paluupäivä Suomeen, ensin bussilla Malagan lentokentälle, sitten lento Riigan kautta Helsinkiin. Kotona Suomessa puolen yön jälkeen eli torstain puolella, kaivaten jo takaisin Andalusiaan, tosin sydän tulvillaan mukavia muistoja.