Algarve ja Pohjois-Portugali

Tämän reissun kohteet olivat Portimao Algarvessa ja Pares de Coura Pohjois-Portugalissa.

Sunnuntaina 24. maaliskuuta alkoi reissu kohti Portugalia, kaksiosaisena, ensin etelän Algarveen ja sitten sen jälkeen Pohjois-Portugaliin. Menolento oli Finnairilla Lissaboniin. Iltapäivälennolla vieressäni istui portugalilaispariskunta, joka oli ollut Latviassa, Virossa ja Suomessa lomalla. Näin se menee, itse lähden pois Suomesta ja Portugalista taas joku haluaa kevättalvella tulla tänne. Katsoin Tove -elokuvan lennolla.

Lissabonissa laiskana taksilla hotelliin, olisi sinne metrollakin päässyt. Ulkona pilvistä mutta kuitenkin 25 astetta. Kävin matkan jatkoa varten tutustumassa Entrecampoksen juna-asemaan, joka oli hotellista kävelymatkan päässä. Samalla reissulla menin syömään kiinalaiseen ravintolaan. Annoksen hinta 13 euroa eli taitaa olla täälläkin ns. pääkaupungin hinnat. Duolingoa piti hieroa portugaliksi, ettei ranking-asteikossa alemmalle tasolle.

Ensimmäisen viikon maanantai oli siirtymistä etelän Algarveen ja siellä Portimaon kaupunkiin. Junalla kymmenen aikoihin Entrecampoksen asemalle, josta matka alkoi. Ostin paikan ykkösluokkaan, kun kerran sain eläkeläisalennuksen eli lipun puolella hinnalla. Junanvaihto oli kolmen tunnin jälkeen Tunesin kaupungissa, josta paikallisjuna perille Portimaoon. Kävelin kaupunkiin tutustuakseni juna-asemalta majapaikan vieressä olevaan ravintolaan, jonne oli sovittu tapaaminen vuokraisännän kanssa. Isännän esittelemän asunto vanhassa kaupungissa ja toisessa kerroksessa näytti oikein mukavalta: sänky olohuoneen nurkassa, lisäksi pieni keittiö sekä kylppäri suihkuineen. Ikkunasta näkymä pienen baarin terassille.

Avainten saamisen jälkeen normaalit "saapumisrituaalit" eli kaupassakäynti ja kävelyä lähialueella. Illalla oli vaan 13 astetta lämmintä.

Tiistai oli ensimmäinen kokonainen päivä Portimaossa. Säätiedotus näyttää loppuviikolle epävakaista, tänään luvattu ilmeisesti paras päivä alkaneelle viikolle. Aamiaisen jälkeen tutustumiskäynnille kaupunkiin. Kiertelin ensin asunnon pohjoispuolella olevassa vanhassa kaupungissa. Sieltä suunnistin kuuluisalle rannalle, Praia da Rochalle. Sää oli tosiaan vaihtelevaa, välillä tuli sadekuuro ja välillä taas aurinko paistoi ihan mukavasti. Lämpöasteet ei kuitenkaan nousseet kuin parhaimmillaan kuin 20 asteeseen. Varhainen kevät.

Keskiviikkona oli viikon ensimmäinen vaellus Portimaosta Alvoriin. Reitti meni ensin Praia da Rocha'an ja sen jälkeen useiden kuuluisien pikkurantojen kautta Alvoriin. Reitti kulki ihan rantaa seuraten, josta sai ihailla pystysuoria rantatörmiä ja kuunnella meren pauhua. Hieno reitti, mahtavat maisemat. Tuuli tosin oli niin voimakas ettei voinut dronettaa (yli 19 m/s).

Sitten jysähti: Sarilta sain puhelinsoitolla kuulla huonot uutiset: häneltä oli löydetty kasvain rinnassa, joka on pahanlaatuinen eli syöpä. Nyt alkoi harmittamaan, että olin täällä tuhansien kilometrien päässä. Asiaa kyllä käytiin läpi puhelimitse ja auttaahan sekin jotain etäapuna. Mutta omat tunteet ja päiväjärjestys meni kerralla sekaisin, päällimmäisenä tuntui, että ajoitus tälle reissulle oli harvinaisen huono tai ihan väärä. Tunsin, että kotona oli pitänyt olla Sarin tukena.

Torstai aamupäivällä piti hoitaa taloyhtiön juttuja. Ja käydä kaupassa ennen pääsiäisen pyhiä. Iltapäivällä junalla tutustumaan Lagosiin, matka kesti noin 20 minuuttia ja maksoi euron ja kymmenen senttiä suunta. Lagosissa tutustuin tähän vanhaan kalastajakaupunkiin, joskin sadekuuro haittasi kiertelyä. Iltaa kohden sade sen kuin paheni.  

Ajatukset olivat kuitenkin enimmäkseen Suomessa. Sarille oli järjestynyt lääkäriaika jo seuraavan viikon tiistaille ja alustava leikkausaika 3.5. Onneksi heti alkoi tapahtua. Sari kertoi tänään myös tyttärille huonot uutiset. Voi että kun olisin Suomessa, voisi jotenkin tukea paremmin siellä Saria.

Perjantaina ei oikein löytynyt intoa mihinkään, laiska aamu ja jutustelua puhelimessa Sarin kanssa. Taas tunne että voi kun olisin Suomessa. Olen varma että Sari leikkauksen jälkeen parantuu, mutta nyt täällä kaukana oli niin avuton olo.

Mielialasta, vaihtelevasta säästä ja pitkäperjantaista huolimatta päätin lähteä iltapäivällä Alvorin suuntaan bussilla. Meni tunti hukkaan ennen kuin päädyin oikealle pysäkille. Alvoriin saavuin vasta puoli neljän paikkeilla. Sinne olin löytänyt vajaan 7 kilometrin tasaisen reitin, joka meni puoliksi meren rantaa ja puoliksi laguunin rantaa. Sadekuuro yllätti kesken kävelyn mutta onneksi vain lyhyeksi aikaa. Mikään ei mennyt putkeen mutta sopi tilanteeseen. Asteita ei ollut kuin 14 rannalla. 

Lauantai aamu oli sateinen . Oli hyvää päätös etten lähtenyt Carvoeiroon patikoimaan vaikka niin olin suunnitellut. Huomenna sitten, tänään rallipäivä. Ja pyykkipäivä. Sarikin soitti Nykistä, edelleen siis töissä sairaudesta huolimatta. Siellä kello oli 7 ja hän menossa aamiaiselle.

Iltapäivällä menin tutustumaan ostoskeskukseen nimeltä Agua Portimao, 20 minuutin kävelymatka asunnolta, ensin rautatieaseman suuntaan ja sieltä vielä luoteeseen. Tämä se vasta oli iso ostoshelvetti. Vaihtelevat kelit jatkuivat, lämmintä tänään ei varmaan ollut kuin 14 astetta ja sadekuurot edelleen kiusasivat.

Sunnuntaina, säästä huolimatta, lähdin patikoimaan Portimaosta itään. Ensin bussilla Carvoeiroon ja sieltä sitten patikoimalla takaisin kohti Portimaoa. Tämä oli osa reittiä "Kärkien polku", "Trail of the Headlands" tai "Caminho dos Promontorios", joka kulki Carvoeirosta Portimao'oon rantatörmiä seuraten. Reitillä on jyrkkiä kallioita, hiekkarantoja, piilotettuja lahtia ja karuja niemekkeitä. Dronevideolle otin vain osalta tätä reittiä, n. 10 km pätkältä Carvoeirosta Portimaoon. Koko reitti kulkee Sagresista Cabo de São Vincenteen, joka on Länsi-Euroopan mantereen eteläisin kohta. Kertakaikkiaan kaunista, huikeat näkymät ja valtava Atlantin pauhu! Tänään ei sitten satanut, aurinkoa oli melkoisesti ja lämpöasteita jo 17 astetta. 

Asunnolla tuntui että pääsiäinen oli "lusittu", loppuilta meni suunnitellessa seuraavaa patikkareittiä.

Uusi viikko ja kuukausi alkoi, maanantai oli huhtikuun 1. päivä. Täällä pääsiäisen jälkeinen maanantai ei ollutkaan pyhä vaan tavallinen arkipäivä. Päätin hyvästä säätiedotuksesta johtuen lähteä taas patikoimaan. Sama rituaali kuin eilen: bussilla ensin kohti Carvoeiroa ja sieltä rannalle Praia Carvalhoon. Sieltä reitti itään nimeltä Sete Vales Suspenso, eli "Seitsemän riippuvaa laaksoa". Reitti oli paikan verkkosivujen mukaan valittu hiljattain Euroopan parhaaksi vaelluskohteeksi. Ihan yhtä mahtavaa katseltavaa ja elämys kuin eilen! Nyt päivä oli aurinkoinen ja sen vuoksi oli myös ihmisiä enemmän liikkeellä, siis muitakin "turisteja". Asteetkin kipusivat parhaimmillaan jo kahteenkymmeneen. Reitti päättyi Benagil'in jälkeen olevaan parkkipaikkaan. Jatkoin siitä improvisoiden rantaa seuraten Armacao de Peraan asti, josta sitten bussilla takaisin Portimaoon. Odottelin bussia läheisessä pikkubaarissa, jossa vanha mummo paukutteli purkkapalloja viereisessä pöydässä. Oli se elämys tuokin. Päivän reitit täältä ja täältä. 

Rannikko oli nyt tutkittu välillä Alvor-Portimao-Armacao de Pera, about 30 km. Illalla tutut kuviot eli ruokailu, Duolingoa ja Tatarannia. Ja tietysti puhelinsoitto rakkaalle vaimolle.

Tiistaina välipäivä patikoinnin suhteen. Duolingoa, taloyhtiön varsinaisen yhtiökokouksen ja huomisen vaelluksen suunnittelua. Sari kävi tänään lääkärissä ja siihen liittyen tietysti puheluita. Nyt pilvisempi päivä, korkein luvattu lämpötila 17 astetta.

Keskiviikkona tuli noustua vähän turhankin aikaisin kello 6:30, kun piti ehtiä Lagosin bussille juuri ennen kello yhdeksää. Päivän kohteena oli Capo São Vicente, joka on Euroopan mantereen läntisin kohta. Täällä Atlantin valtameri kohtaa kallioisen rannikon. Paikka on jo antiikin aikoina tunnettu nimellä Promontorium Sacrum eli Pyhä niemimaa. Se oli yksi muinaisen maailman äärimmäisistä kohdista. Huh, pitää siis patikoida varovaisesti ja pyhästi. Niemen nokassa on myös majakka, joka on yksi Euroopan vanhimmista edelleen toimivista majakoista. Eli sitä sai ihailla vain ulkoapäin. Täältä patikointi rantakaupunkiin Sagres, kymmenkunta kilometriä rantoja pitkin. Kauniit rannat ja rantatörmat myös täällä! Kevättä vasta aloitellaan, mutta melkein voisi sanoa, että oli aurinkoinen kesäpäivä. Paluu Sagresista bussilla Lagosiin ja junalla Lagosista Portimaoon. 

Torstaina välipäivä vaeltamisen suhteen. Taloyhtiön yhtiökokoukseen valmistautumista, samoin taas suunnittelua huomiselle ja loppuajalle Portimaossa. Yhtiökokous paikallista aikaa klo 15, osallistuminen etänä.

Perjantaina patikointi vaihteeksi pois Atlantin rannalta, kohteena pikkukylä Estombar mantereella, 10 minuutin junamatka Portimaosta Faron suuntaan. Yhdistelin kaksi reittiä. Osa reitistä kulki Rio Aranden rannoilla. Tämä tarkoitti leveää jokikosteikkoa, jossa oli paljon lintuja. Yksi etappi oli Sítio das Fontes'in ketjumyllyt. Reitti kulki suurimmaksi osaksi maatalousalueiden läpi, tulipahan tienpenkalla ruohoa syövä hevonenkin vastaan. Aika erilaista maaseutua kuin kotimaassa. 

Lauantaina tein viimeisen Portimao-viikon ohjelman suunnittelua ja matkavaraukset siirtymiseen Pohjois-Portugaliin. Sunnuntaina taas patikoimaan kohti kylää Monchique, yhdistelmä reittejä PR4 ja PR5. Reitin etapit olivat vanha mylly, vesiputous ja kunnostettavana oleva ikivanha kirkko. Nyt perinteistä maaseutu patikointia, välillä reitillä eucalyptus- ja korkkitammimetsiä. Ja lehmiä. Nyt oltiin reippaasti pois rannikolta, ainakin 24 km sisämaassa. Kaunista oli silti, ja rauhallista. Vanhan myllyn kohdalla piti puron ylitystä kokeilla kiveltä toiselle hyppien. Ja liukkaitahan ne olivat, joten piti putoa pyllylleen sinne puroon. Ei onneksi mitään vaarallista tapahtunut, oikea jalka sai kyllä kivestä pienen tärskyn. Ja housut kastuivat osaksi. Reittiyhdistelmä tuli patikoitua aikaisemmin kuin luulin ja reitin lopussa, pienessä kylässä kukkuloilla pitikin sitten odotella bussia neljä tuntia. Sunnuntaisin vuoroja on vähän. Viehättävä pikku kylä, joten helppo oli odotella. 

Uuden viikon eka päivä oli välipäivä vaelluksien suhteen, aamupäivä olikin sateinen eli sopi hyvin. Järjestelin loppuviikolle junamatkan Lissaboniin, samoin majoituksen hotelliin kahdeksi yöksi. Ilmoittelin myös nykyiselle vuokraisännälle lähdöstä jo lauantai aamuna. Ja vastaavasti ilmoittelin pohjoiseen Paredes de Couran uuteen kämppää tulostani. Asteet olivat jossain kahdenkymmenen tienoilla, kun aurinko paistaa. Koko ajan kullä tuuli viilentävästi.

Tiistai aamulla junalla Lagosiin ja patikointi alkaen Lagos'ista länteen, ensin Ponta da Pietade ja sitten rantaa pitkin kylään ja matkailukeskukseen Praia da Luz'iin. Sieltä sitten bussilla takaisin Lagosiin. Harmi kun alueella on dronetuskielto, niin mukavista maisemista joutui tyytymään valokuviin. Aurinkoinen päivä, kevättä parhaimmillaan. 

Keskiviikkoaamun pyykinpesun jälkeen heti aamusta uudestaan patikoimaan drone mukana Praia da Rochan jälkeen oleville rannoille. Algarven rantojen maisemat vetävät puoleensa. Portimaosta länteen Praia da Barranco das Canas'in jälkeen on pätkä rantaa, jonne ei pääse kävellen. Pikapatikointia täällä jo kerran kävellyllä reitillä mutta nyt dronella kurkkimaan paikkoja hyvässä säässä!

Torstaina Carvoeiroon aamubussilla, josta osaksi vaellus pitkin uutta reittiä, osaksi uusintaa. Seitsemän riippuvaa laaksoa -reittiä ainakin vähän oli mukana. Carvoeiron keskustasta Praia Carvalhoon oli jäänyt osa rantaa "tutkimatta", joten ei muuta kuin korjaamaan tilanne. Paluu jo aikaisemmin patikoidulle reitille nimeltä Sete Vales Suspenso, eli "Seitsemän riippuvaa laaksoa". Nyt oli sen verran vähemmän ihmisiä, että dronetuskin oli mahdollinen.Ja keli parempi, oikea hellepäivä. Ei näiden rantojen kauneudesta taas voi sanoa muuta kuin että huh! Kyllä täällä jaksaa patikoida ja ihailla!

Perjantai menikin sitten pakatessa ja valmistautumisessa siirtymiseen Pohjois-Portugaliin. ja lauantaina 13. huhtikuuta päättyi Portimaon oleskelu. Junalla Lissaboniin heti aamusta. "Junailu" samalla tavalla kuin tullessa, Tunesin kautta Lissaboniin Entrecampokselle. Tosin majoitus Lissäbonissa eri hotelliin kuin tullessa, kuitenkin vain parin korttelin päässä siitä. Aikaisen junan vuoksi jäi aikaa viettää loppupäivä Lissabonissa. Sunnuntaina lisää Lissabonin kaupunkikävelyä, jonka osana visiitti Sao Jaon linnassa. Komeet oli näkymät linnasta. Turisteja myös ihan riittävästi, ellei melkein jo häiritsevästi.

Maanantai 15. huhtikuuta aamulento Lissabon-Porto. Taksi tilattu kentälle menoon aamuksi ja se saapui jopa etuajassa. Melkoinen hässäkkä kentällä, mutta pääsin onnellisesti ajoissa koneeseen. Portosta lentokentältä vuokrasin auton, jolla kävin aamupäivästä rannikolla Portosta länteen, siellä lounas ja sitten takaisin kentälle odottamaan veljeäni Makea. Hänen koneensa laskeuduttua viiden aikaan iltapäivästä, teimme autoilun uuteen majapaikkaan Paredes de Couraan, jonne saavuttiin noin klo 20:00. Maken käynti kun oli sen verran lyhyt piti tehdä jonkinlainen suunnitelma tälle ajalle. Ensimmäiselle eli tiistai-päivälle (huhtikuun 16.) suunniteltiin kaupunkivierailu Bragaan. Piti mennä myös kaupunkiin Ponte de Lima myös, mutta se jäi kuitenkin välistä.

Keskiviikkona retki vähän kauemmas ja samalla kansallispuistoon nimeltä Peneda-Geres. Patikointia pikkukylässä Lindoso, koska Make halusi ymmärtää mistä oli kysymys ja saada tuntumaa patikointiin. Valitsin helpohkon 5 kilometrin reitin, joka osoittautui olevan oikein sopiva ja mukava intro. 

Torstaina ajettiin vastapainona vuokra-autolla länsirannikolle ja siitä sitten alas rannikkoa pitkin etelään Portoa kohti. Välipysähdys Viena de Castelo'ssa. Portossa yövyttiin kaksi yötä hotellissa, joka sitten mahdollisti kokonaisen perjantai päivän tutustumisen Portoon. Kaupunkikävelyn lisäksi olimme seitsemän sillan laivaristeilyllä Douro-joella.

Lauantaina päättyi Maken lyhyt, vajaan viikon visiitti. Paluulento oli aamulla Portosta klo 09:45. Tilattiin taksi häntä noutamaan. Itse ajoin sitten vuokra-autolla takaisin majapaikkaan pohjoiseen. Tarkoitus oli tehdä vaellus matkalla, mutta puolessa välissä oleva kohdepaikka ei vaikuttanutkaa lupaavalta, joten köröttelin sieltä suoraan majapaikkaan.

Sunnuntai 21. huhtikuu eka varsinainen vaelluspäivä näillä pohjoisen seuduilla. Pääkohde matkalleni oli Peneda-Geresin kansallispuisto ja sen lähialueet.

Valitsin ensimmäisen reitin majapaikasta noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päähän koilliseen, vielä kansallispuiston ulkopuolelta. Kylä oli nimeltä Abedim, patikointi reitillä " PR1 MNC – Trilho da Carvalheira de Abedim". Kylä, josta reitti alkoi, oli uinuva vuoristokylä. Alussa seurasin paikallista pariskuntaa, joka oli ajamassa lampaitaan taloltaan laitumelle aamulla. Lampailla oli kova nälkä yön jälkeen, joten ruohot ja heinät maistuivat jo tien penkalta ja matka laitumelle oli aika hidasta. Lampaan aamiainen. Aika maaseudulla olin, reitillä oli paljon viinitarhoja ja tammi- ja sypressimetsiä. Reitiltä pääsi myös Penha de Sao Martinhoon ja Penha da Rainhan 1200-luvun lopulta olevan linnan raunioille, josta tosin oli jäljellä vain perustukset. Lämmin ja aurinkoinen päivä taas, Pohjois-Portugali hellii auringollaan. 

Kylä nimeltä Sistelo oli maanantain kohde, edelleen vielä kansallispuiston ulkoreunalla. Tämä historiallinen kylä on Portugalissa palkittu 7. kauneimmaksi kyläksi. Reitti kulki ensin Vez-jokea myöten, jossa piti vanhan sillan kohdalla ottaa drone esille. Sitten alkoi pitkä nousu vanhoja kivipolkuja ihan huipulle asti vuorille, 740 metriin. Kuljin tämän reitin portugalilaisen nuoren parin kanssa, olivat kotoisin Portosta. Mukavaa seuraa ja patikointi sujuikin nopsaan. Kauniit maisemat, varsinkin puuttomassa osuudessa keltainen aluskasvillisuus ja villit orkideat olivat kauniita. ​​

Kylä nimeltä Sistelo oli maanantain kohde, edelleen vielä kansallispuiston ulkoreunalla. Tämä historiallinen kylä on Portugalissa palkittu 7. kauneimmaksi kyläksi. Reitti kulki ensin Vez-jokea myöten, jossa piti vanhan sillan kohdalla ottaa drone esille. Sitten alkoi pitkä nousu vanhoja kivipolkuja ihan huipulle asti vuorille, 740 metriin. Kuljin tämän reitin portugalilaisen nuoren parin kanssa, olivat kotoisin Portosta. Mukavaa seuraa ja patikointi sujuikin nopsaan. Kauniit maisemat, varsinkin puuttomassa osuudessa keltainen aluskasvillisuus ja villit orkideat olivat kauniita. ​​

Tiistaina kohteena pienehkö Arcos de Valdevez'in kaupunki, joka on jo tutun Vez-joen varrella. Eilisen patikoinnin kohde Sistelo oli tämän saman joen rannalla mutta yläjuoksulla. Sistelon kohdalla oli vanha, roomalaiselta ajalta oleva silta. Arcos de Valdevez'in kohdalla kulkee jokea seuraten Ecoviaksi ristitty reitti. Kävelin sitä muutaman kilometrin, dronetin Vez-jokea jälleen ja sen lisäksi tein pikakäynnin itse kaupunkiin. Yritin käydä Lidl'issa, mutta sepä olikin remontissa. 

Keskiviikkona nukuin pitkään, ihan yhdeksään asti. Päätin lähteä etsimään parturia läheisestä Paredes de Coura kylästä/kaupungista. Lähtöä tehdessä juttelin isäntäperheen Josen kanssa ja hän esitteli vanhempiensa maatilan ja sen uudemman talon. He asuivat ennen uutta taloa tässä pikkumökissä, johon nyt olin majoitttunut. Tässä maatalossa pidetään kanoja, kalkkunoita, lampaita ja possuja. Niitä oli tulossa kaksi tänään. Lisäksi kasvattavat kaikkea mitä tarvitsevat, perunoista vihanneksiin. Tekevät myös mm. makkaraa itse, sainkin heti chorizo-maistiaiset.

Parturi löytyi kylästä, ei tosin osannut sanaakaan englantia. Tukka lähti kuudella eurolla. Kävin myös ns. "jokiuimarannalla" (praia de fluvia), joka oli Coura joen rannalla. Täällä on kuulemma isot ja suositut musafestivaalit kesällä.

Loppuilta meni suunnitellessa loppuaikaa pohjoisessa. Nyt oli selvinnyt, että Sarilla kun alkavat hoidot nyt mahdollisesti jo perjantaina, niin se tarkoittaa sitä, ettei hän tänne sitten pääsekään seurakseni. Kun leikkausta oli siirretty, herättelin toiveita, että hänet tänne saisin. Matkustelu ei ole suotavaa ja riskialtista tulehdusten vuoksi ja hoidon kannalta muutenkin. Lomatoiveet olivat tietenkin menneet läpi ja alkuperäisen suunnitelman mukaan Sari oli tullut toukokuun alusta tänne kahdeksi viikoksi. Nyt ei sitten ollenkaan.

Torstaina kohteena vuoristokylä Soajo Peneda de Geres kansallispuistossa. Täällä ei saa kansallispuistossa kuvata dronella, kun on lintujen pesimäaika. Olisin mieluusti kuvannut noita vanhoja viljavarastoja ja tätä pientä vuoristokylää ympäristöineen. Löysin täältä Soajo-vuoristokylän läheltä pienen vesiputouksen. Se ei ollut tänään patikoimallani reitillä "PR 7 – Caminhos do Pão e Caminhos da Fé (Percurso Curto)". Olikin aika hankala päästä sitä ihailemaan, oli niin metsän ja pusikon suojaama. Kyseessä on Rio Adrao. Jälleen kristallinkirkasta vettä! Kun täällä ei kerran saa käyttää dronea, nii piti kapulalla saada talteen jotain. Tämä Peneda-Geres kansallispuisto pitää sisällään vaikka mitä luonnon kauneuksia. 

Lämpötilassa oli selvä lasku viilenemisen merkeissä, yöt menevät nyt pohjoisessa alle kymmenen asteen.

Perjantaina liikuin pääasiassa autolla, koska tälle päivälle ennustettu sadetta. Pääkohde oli Valenca. Kaupunki on ihan lähellä Espanjan rajaa, asunnolta noin puolen tunnin ajomatkan päässä (20 km). Kaupungissa oli iso linnoitus (Fortaleza), jonka sisällä vanha kaupunki sijaitsi.

Lauantaina sitten valitsin kohteen Atlantin rannalta eli Vila Praia de Âncora. Ajoaikaa tuli noin 50 minsaa. Ihan kivan näköinen rantakylä tai -kaupunki, päivän ohjelmassa rantakävelyä ja dronetusta. 

Sunnuntaina omaa syntymäpäivää eli 28. huhtikuuta piti juhlistaa seuraamalla patikoiden pätkä kaunista Vez-jokea. Aloitin reitin keskiaikaisen sillan kohdalta: tuohon aikaa on osattu tehdä kestäviä rakennelmia! 

Sarin hoitoaikataulu varmistui ja ensimmäiset hoidot suunniteltu alkavan toukokuun toisella viikolla. Päätin tästä johtuen, että lähden Suomeen aikaisemmin kuin alunperin olin suunnitellut. Päätin lentää Suomeen jo 5. päivä sunnuntaina, aikaisemmin oli tarkoitus palata vasta 15. toukokuuta.

Uusi viikko maanantaina 29. huhtikuuta alkoi viileässä säässä. Sään oli ennustettu myös kylmenevän lisää ja sadettakin luvattu paljon loppuviikoksi. Siksi vielä yksi rutistus. Kohti kansallispuistoa Peneda-Geres taas, tällä reissulla näillä näkymin viimeisen kerran. Patikointi paikassa Campo do Geres. Taas olin siis "vuorilla ja kukkuloilla" ja kevään väriloisto on parhaimmillaan. Mielipaikkoja minulle nämä "Portugalin tunturit".

Tiistaiksi eli vapun aatoksi tuli "ihan suomalainen vappukeli" eli viileää ja satelee. Tälle päivälle tulikin sitten autoilua vuorilta ja kukkuloilta Atlantin rannalle, rantakaupunkiin nimeltä Vila Praia de Ancora. Rantakävelyä meren rantaa seuraten ja dronetusta. Aallotkin olivat täällä isohkoja, soveltuvat myös surffaukseen.

Keskiviikkona vaihtui kuukausi eli toukokuu alkoi. Vez-joki se vaan houkutteli patikoimaan taas. Reiksi valitsin Ekovian reitistä osan Loudred kylästä kohti Sisteloa. Ihan sinne asti en jaksanut mennä mutta ⅔ osan matkasta ja sitten samaa reittiä takaisin. 

Torstaina piti hyvästellä majapaikka ja isäntäväki. Olin päättänyt lähteää hyvissä ajoin kohti Portoa. Ajomatka oli sen verran pitkä että jaoin sen about kahtia. Ensin siis Bragan kaupunkiin ja siellä hotelliin kahdeksi yöksi. Perjantaina jäi koko päivä aikaa tutustua lisää Bragaan, jossa veljeni kanssa jo aikaisemmin käytiin. Lauantaina ajo Bragasta Oporton lentokentälle, josta lento Lissaboniin. Lissabonista jatkolento saman päivän aikana kohti Helsinkiä, jonne saavuin myöhään illalla.

Aika sunnuntaista 5. toukokuuta keskiviikkoon 15. toukokuuta jäivät kokematta Portugalissa. Nyt oli tärkeämpää lähteä kotiin oma rakkaan luo tekemään kaikki mahdollinen syövän voittamiseksi. Toivottavasti tänne Portugaliin on vielä mahdollista palata yhdessä.