Algarve ja Pohjois-Portugali
Tämän reissun kohteet olivat Portimao Algarvessa ja Pares de Coura Pohjois-Portugalissa.
Tapahtui siis minunkin kohdallani, että oli aika lopettaa työnteko ja jäädä eläkkeelle. Tarkoitus oli jäädä jo toukokuussa 2022, mutta pitämättömien lomien vuoksi virallinen aloitus siirtyi heinäkuun alkuun. Tuona ajankohtana olin ystäväni Jannen kanssa Lapissa lohensoudussa..
KVG:n avulla selvisi mitä elämän kolmas vaihe tarkoittaa: eläkkeelle jäämisen ja varsinaisen vanhuuden väliin muodostuu noin 20 vuoden mittainen ikävaihe (optimismia?). Tässä vaiheessa ihminen on kypsimmillään ja vapaimmillaan tarttumaan uuteen tai hyödyntämään laajaa elämän kokemustaan. Tästä rohkaisetuneena päätin aloittaa tämän vaiheen blogin kirjoittamisella. Kirjoitusten kautta muistan ainakin itse, mitä on tullut tehdyksi ja koetuksi. NYT VAAN PITÄÄ ELÄÄ KUN ON VIELÄ HENGISSÄ ja samalla "relaa ennen kuin delaa". YRITÄN ELÄÄ SELLAISEN LOPPUELÄMÄN, ETTÄ SIITÄ SYNTYY MUISTELTAVAA.
Tämän reissun kohteet olivat Portimao Algarvessa ja Pares de Coura Pohjois-Portugalissa.
Minulle tuli tilaisuus lähteä vaimoni Sarin työlennolle Japaniin. Lento Naritaan lähti tiistaina 16. tammikuuta klo 17:45. Pitkä lähes 14 tunnin lento lento sujui mukavasti kun kerrankin pääsin businekseen.
Valoon ja aurinkoon! Keväisen Portugalin jälkeen oli syksyn reissun kohteena Espanjan aurinkorannikko ja Fuengirola, jossa juhlistettiin ystävämme Katin 60v-synttäreitä. Lähtö Suomesta Malagaan oli iltapäiväkoneella 17. lokakuuta, taisin saada viimeisen paikan, ihan täyttä koneessa. Tuloaika Malagaan 19:25, josta sitten myöhästyttiin. Junalla...
Kesän 2023 jälkeen syksyn matkustus alkoi tutusta ja turvallisesta Saksasta, mukaan sain ensin alusta asti vaimoni Sarin ja osaksi matkaa tyttäreni Lauran. Kohteena olivat ensin jokilaaksot Rhein ja Mosel, sen jälkeen suunta Saksan Alpeille Berchtesgaden'iin. Matkan pituus rajoittui kahteen viikkoon, kun sen verran vaimoni sai järjesteltyä lomaa.
Juhannuksen ajan 2023 vietin ystäväni Jannen mökillä, näin jo toista kertaa peräjälkeen.
Tyttäreni Lauran kanssa kävimme tutustumassa Konnuksen kanavaan ja koskiin. Mukana tietysti "koskikoira" Lilo. Kevät oli loppumaisillaan ja vedet korkealla. Onneksi kumisaappaat ja pitkospuut auttoivat pääsyä luonnonkoskien ääreen. Aurinko paistoi kauniina kevätpäivänä, vesi oli elementissään, sekä kanavissa ja luonnossa virtaamassa.